Mitä on tapahtunut? Oikeastaan ei paljon mitään ja toisaalta paljonkin!

Saikulla vierähti aina 26.4 saakka, sitten menin töihin, osapäivätöihin. Työnantaja oli sitä mieltä että katsotaan. Kolmikantaneuvottelut oli viime viikolla ja tulos...työnantajalla ei ole tarjota niin kevyttä työtä että voisin sitä tehdä.

Nyt sitten järjestelemään uudelleen koulutusta tai mitä tästä nyt sitten tuleekaan. Kipeä olen se on niin ku saletti asia ja ainut sellainen. Otin tai oikeastaan pantiin ottamaan koko loma tässä vaiheessa. Itse olisin halunnut sinnitellä töissä vielä pari viikkoa ja lähteä lomalle sitten vasta. Vaikka samahan se, avokilla ei ole lomaa, tai se uhraa osan lomastaan kuntoutukseen vaikka onhan se ihan hyvä asia että se sinne menee. Tietää hyvin itsekin mitä pitäisi elintavoissaan korjata mutta ei usko, siihen pitää olla kurssi. No, jos asia sitä kautta valkenee se on hemmetin hyvä, minun natkutukseni ei tehoa vaikka natkutan ihan samoista asioista kuin siellä tulee esille.

On tämä elämä joskus niin saakelin vaikeeta!

Avokin yksi parhaista kavereista otti ja kuoli yllättäen! Tai onko se mikään yllätys, viikon ryyppyputki ja löydetään kuolleena. Niin monta kertaa on uumoiltu että näin lopulta käy mutta kun se on todellista sitä on vaikea sulattaa. Opin tntemaan tämän ihmisen siitä lähtien siis kun tapasin avokkini. Hän oli persoona ja ihmisenä aika vaikeakin, mutta silti hyvä muisto jäi. Ei ole pahaa sanottavaa. Edessä on hautajaiset, kunhan kuolinsyy ensin selviää. Avokille se on vaikeata, vaikka ei sitä näytäkään, eipä tietenkään, miehinen suomalainen mies!

Toivotaan jaksamisia kaikille vaikka mikäs tässä, LOMALLA JA ODOTETTAVISSA HELLETTÄ!!!!!