Hellettä sitä sitten piisasi... mutt .ei olisi tarvinnut näin kylmäksi vetää! Nyt sitten paleltaa.

Hautajaiset oli lauantaina. Siitä selvittiin mutta oudolta tuntuu ettei ihmistä näe enää koskaan. Laskin avoikkini suvun puolesta ja omasta ja avokkini puolesta yhteisen seppeleen, pelkäsin etten pysty edes lukemaan, olen niin herkkä toisten surulle että vollotan kun toiset vollottaa. Toki minä suren en sitä tarkoita mutta oman suruni ehkä pystyn hallitsemaan mutta kun toinen itkee silloin itken avoimesti minäkin. Suru tarttuu jos ilokin.

Yksin kotona, avokki koko viikon kuntoutuksessa. Toivon että sillekin meni vähä takaraivoon kaverin kuolema kun itekkin läträä sen alkon kanssa aika paljonkin vaikka viime aikoina on siirtynyt yllättäen miedompiin ja vähempään mutta kumminkin.

Hieman selkä paremmassa kunnossa mutta nyt on turvonneet jalat. Tänään jo parempi, johtuiko siis vain kuumuudesta mutta ennen ei ole moista tapahtunut joten huolestutta hieman. Painoa pois, se pitäis nyt toteuttaa. PAKKO!!!!!!!

Tänään piti pestä mattoja mut en varmasti mene tonne ulos paleltuu, hädin tuskin kymmenen astetta lämpöö!

Siis huomenna uusi yritys!!!